Suru-uutinen - keittiömestari Kenneth Timonen on kuollut

10.2.2016

Hyvät Kartanogolfarit,

Tänään, 10. päivänä helmikuuta aamulla kuulimme suru-uutisen. Pidetty ja arvostettu Kartanogolfin ravintola Kesäkartanon keittiömestari Kenneth Timonen (-61) oli yöllä kuollut sairauskohtaukseen.
 
Kartanogolfin uuden klubitalon myötä vuonna 2009 saimme upeat keittiö- ja ravintolatilat, joiden palveluiden kehittämisessä ja ideoinnissa Kennethin rooli oli erittäin merkittävä alusta alkaen. Hän oli hyvin vahvasti omistautunut työlleen, joka tuotti erinomaisia tuloksia niin ruuan valmistuksessa kuin laadussakin. Ammatti-ihmisenä Kenneth oivalsi hyvin lähiruuan ja paikallisten raaka-aineiden merkityksen maukkaalle ruualle, jota sopivasti höystettiin hänen toisesta kotimaastaan Thaimaasta tutuilla mausteilla. Tunnustusta hänelle tuli talon omalta väeltä, vieraspelaajilta, ei-golfaavilta ruokailijoilta ja jopa valtakunnan huippukeittiömestari Jyrki Sukulalta. ”Kuppilat kuntoon” -tv-ohjelmassa Jyrki Sukula totesi, ettei ollut syönyt millään golfklubilla näin hyvää ruokaa ja ihmetteli miksi hänet on Kartanolle kutsuttu.

Viime syksynä tehdyssä Golf-lehden kenttäranking-tutkimuksessa vieraspelaajat arvioivat Kartanogolfin ja sen ravintolapalvelut erinomaisiksi, jopa hinta-laatusuhteessa ykköseksi. Myös omat pelaajat arvioivat Kartanogolfin ja palvelut aivan kärkipäähän. Saatu palaute oli meille kaikille luonnollisesti mieluisaa ja sai meidät, Kenneth mukaan lukien jo pohtimaan miten ”vastaamme huutoomme” tulevalla kaudella, kun rima on jo nyt varsin korkealla. Tiedän, että Kennethillä oli jo tulevaisuuden kehittämis- ja uudistusajatuksia.

Kenneth oli myös erinomainen golfari ja kiva pelikaveri, joka oli omistautunut lajille. Hän pelasi mielellään vapaa-aikanaan ystäviensä ja vaimonsa Kannikan kanssa. Aikaisempina vuosina, kun Kenneth ja Kannika viettivät talvet Thaimaassa, he isännöivät ja opastivat asiantuntevasti Kartanogolfareita.

Kartanogolfin väki muistaa Kennethiä lämmöllä ja toivotamme Kannikalle voimia suuressa surussa.

”Sielut, kuin sinetit painuivat, jättivät jäljen mentyään.”
(Helena Anhava 1979)

Harri Kainulainen



« Takaisin