Linnunpönttöprojektin kuulumisia kesältä 2016

23.11.2016

Vuonna 2014 alkanut Joroisten golf-kentän linnunpönttöprojekti on jatkunut suotuisasti. Pönttöjä on lisätty muutamilla ja marraskuun 11. päivänä tehdyn puhdistus-tarkastuskierroksen aikana on kunnostettu tusinan verran tikkojen tärvelemiä pönttöjä.

Vuoden 2017 pesintöjä on tällä hetkellä odottamassa 125 linnunpönttöä, joista 6 on tarkoitettu pöllöille, 12 telkille, 14 kottaraisille ja loput 93 lähinnä tiaisille ja kirjosiepoille.

Vuonna 2016 pesintöjä pöntöissämme oli seuraavasti: 28 kirjosieppo-, 39 tiais-, 5 kottarais- ja 9 telkkäpesintää. Tarjolla olleiden pönttöjen osalta käyttöaste oli kirjosieppo/tiaispönttöjen osalta vuonna 2016: 70 % (2014: 69 %; 2015: 82 %), kottaraisten osalta 36 % (2015: 83 %), telkkien osalla 75% (2015: 50%) ja pöllöjen osalla edelleen pyöreä 0%.

Pikkulintupesintöjen määrä oli siis samalla tasolla kuin vuonna 2014, mutta jonkun verran vaisumpi kuin vuonna 2015. Erityisenä positiivisena piirteenä tänäkin vuonna oli erinomainen pesintöjen onnistuminen. Marraskuun tarkastuskierroksen havaintojen perusteella tuhoutuneita pikkulintupesintöjä oli ainoastaan kaksi kappaletta. Kottarais- ja yllättäen myös telkkäpesinnät näyttivät onnistuneen kaikki. Onnistumisaste on huomattavasti parempi kuin valtakunnallisesti yleensä. Tämä tuntuisi edelleen vahvistavan käsitystä siitä, että golf-kenttä on ympäristönä erittäin otollinen ja turvallinen kololinnuille. Sopiva ihmisten liikkuminen kentällä pitää kololintujen luontaiset viholliset loitolla ja ympäristö on myös otollinen ravinnonsaannille.

Tänä vuonna linnut saivat pesiä melko rauhassa, ainoastaan 21 kottaraispoikasta ja 13 kirjosieppoemoa saivat renkaan jalkaansa. Ensi vuoden osalla erityinen toive olisi saada jo joku helmipöllökin pesimään kenttäalueella. Myyrämäärät Joroisissa ovat ainakin vahvassa nousussa ja ensi vuodesta odotetaan myyräkannan ja sitä kautta myös pöllöpesintöjen huippuvuotta. Tämä tarkoittaa siis oikeita myyriä, ei kentän riesana olevia kontiaisia, joille pöllötkään eivät taida mahtaa mitään.

Arto ja Ami



« Takaisin